Kerromme tässä artikkelissa, miksi Tuntematon sotilas on saavuttanut suomalaisten sydämissä sellaisen klassikon aseman, ettei tarina tunnu kuluvan edes useiden filmatisointien jälkeen. Miksi Tuntematon sotilas iskee suomalaisten sydämiin? Suomalainen elokuva ennen ja nyt on puhuttanut sivustollamme ennenkin. Tällä kertaa pureudumme Suomalaisen sotilaan suosion ytimiin.
Tuntemattomasta sotilaasta löytyy suomalaisten arkkityypit, joihin on helppo samaistua
Eräs Tuntemattoman sotilaan sisältämä koukku on se, että sekä kirja että kirjan pohjalta tehdyt elokuvat sisältävät suomalaisia arkkityyppejä, joihin suomalaiskatsojan on helppo samaistua. Kaikki kirjan lukeneet tai elokuvan katsoneet muistavat varmasti esimerkiksi alikersantti Antero Rokan, joka on kannakselaisen maanviljelijän arkkityyppi. Rokka tuntuu olevan aina äänessä ja hänen luonteenpiirteissään korostuu pirteys, jonka vastakohtana Rokassa esiintyy piittaamattomuutta armeijan kuria kohtaan. Antero Rokka on erityisen rakastettu ja samaistuttava hahmo, joka ei nöyristele korkeimpienkaan herrojen edessä eikä suostu nuolemaan kenenkään viking-kenkiä.
Myös uudessa Aku Louhiniemen Tuntemattomassa sotilaassa hahmoilla on tärkeä merkitys ja näyttelijöiden roolisuoritukset nousevat erityisen tärkeää asemaan. Moni kriitikko onkin sitä mieltä, että elokuvan näyttelijät ovat onnistuneet luomaan roolihahmoistaan aitoja ihmisiä ja että elokuva vaikuttaa rehelliseltä sekä realistiselta kuvaukselta, vaikkakaan murteiden osalta näyttelijät eivät aina kykene täydelliseen luontevuuteen. Myös osa elokuvan kuuluisista sitaateista tuntuu kenties hieman päälle liimatuilta – jopa kliseiltä – eikä niiden esittäminen aina luonnistu taitaviltakaan näyttelijöiltä täysin luontevasti.
Miten Aki Louhimiehen uusin filmatisointi Tuntemattomasta sotilaasta otettiin vastaan lehdistön parissa?
Lehdistö suhtautui Aku Louhimiehen uusimpaan filmatisointiin Tuntemattomasta sotilaasta vaihtelevasti. Osa oli sitä mieltä, että uuden elokuvan pituus on jo liiankin pitkä. Osa piti Aku Louhimiehen näkemystä positiivisena yllätyksenä ja osa kehui elokuvan rytmitystä taidokkaaksi. Toisaalta kritiikkiä elokuva sai siitä, että paikoitellen näyttelijöiden puheesta ei tahdo saada selvää.
Aku Louhimiehen versioon on tuotu joitakin lisäyksiä edellisiin elokuvaversioihin verrattuina. Osa lehdistön edustajista oli kuitenkin sitä mieltä, että vain osa lisäyksistä tuntui tarinan kannalta oleellisilta. Lisäykset aiheuttivat nyt osaltaan sen, että elokuva kestää kolme tuntia, mikä on osan mielestä liian massiivinen pituus hyvällekään elokuvalle. Elokuva sai kuitenkin positiivista palautetta siitä, että se päivittää edelliset versiot oivasti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Lisäksi uusin versio sisältää aikaisempia versioita monipuolisemmin erilaisia sävyjä.
Aku Louhimiehen katsotaan pysyneen aika lailla kirjalle uskollisena. Tosin tässä elokuvassa näkyy aikaisempaa enemmän se, että naishahmot on nostettu entistä selvemmin esille. Kokonaisuutta pidettiin vaikuttavana ja roolivalintojen katsottiin osuneen nappiin. Erityisen onnistuneista roolivalinnoista eräs lehdistön edustaja nosti esiin Jussi Vatasen sekä Eero Ahon.
Lehdistössä ymmärretään myös, millaisten haasteiden edessä Aku Louhimies on ollut lähtiessään tekemään suomalaisesta klassikosta jo kolmatta filmatisointiversiota. Tästä syystä voidaankin sanoa, että Louhimies onnistui tässä vaativassa tehtävässä vähintäänkin loistavasti. Hän ei ole lähtenyt toistamaan Edvin Laineen näkemystä elokuvasta, jolla on jo vähintään klassikon asema, vaan hän on sen sijaan uskaltanut luoda elokuvasta oman näköisensä teoksen. Elokuvassa nostetaan esiin juuri oikeat hahmot ja tällä kertaa osa tunnetuista hahmoista jää aikaisempaa vähäisemmälle huomiolle. Tämän katsotaan eheyttävän tarinan dramaturgiaa. Elokuvan näyttelijöiden työskentelyä kehutaan erinomaiseksi.
Toisaalta lehdistön edustajien joukosta kuuluu myös soraääniä, joiden mukaan uusi elokuva ei tuo mukanaan kovinkaan paljon mitään uutta. Toisaalta Mika Orasmaan kuvausta kehutaan useammassakin arvostelussa silmiähiveleväksi.