Toimiiko elokuva Aladdin myös nuorten leffana?

Moni lapsi on kasvanut katsellen Disneyn piirrettyä elokuvaversiota Aladdinista, nuoresta pojasta joka lentelee taikamatollaan ja hurmaa itse prinsessan. Mutta toimiiko tarina myös nuorten leffan pohjana? Tänä keväänä leffafaneilla on ollut tilaisuus ottaa siitä selvää, sillä Guy Ritchie on ohjannut uuden Aladdinin seikkailuista kertovan romanttisen fantasiamusikaalielokuvan.

Millainen elokuva on vuonna 2019 kohahduttanut Aladdin?

2019 sai ensi-iltansa elokuvamaailmasta tunnetun Guy Ritchien ohjaus Aladdinista. Kyseessä on fantasiamusikaalielokuva, josta ei puutu romantiikkaa. Tämä elokuva on näytelty versio monen niin hyvin tuntemasta Disneyn animaatioelokuvasta vuodelta 1992. Alun perin tarina pohjautuu Tuhannen ja yhden yön -satukokoelman tarinaan nimeltä Aladdin ja taikalamppu. Satukokoelman satujen on sanottu tarjoavan helpon tien islamilaisten tarinoiden ja kulttuurin äärelle. Esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttila on tutustunut satujen maailmaan, ja kertonut tästä mietteitään.

Uudessa Aladdin-elokuvassa Mena Massoud esittää Aladdinia. Muissa elokuvan päärooleissa nähdään muun muassa Will Smith, Naomi Scott, Navid Negahban sekä Marwan Kenzari. Elokuvassa Aladdin löytää taikalampun, jossa asuva henki lupaa toteuttaa hänen kolme toivettaan. Meistäkin moni on saattanut haaveilla tällaisesta mahdollisuudesta. Mutta jos haaveilet vaikkapa rakentavasi lapsillesi upean leikkimökin, kannattaa suunnata mieluummin byggmax-liikkeeseen kuin tuhlata aikaa taikalampusta haaveiluun. Elokuvassa taikalamppu henkineen sen sijaan tuo elokuvaan mielenkiintoisen käänteen.

Toimiiko elokuva nuorten leffana?

Joidenkin tutkimusten mukaan 93% Aladdin-elokuvan nähneistä katsojista piti elokuvasta, mikä on hyvä saavutus. Suomessa elokuva julkaistiin vuoden 2019 keväällä, tarkemmin sanottuna 22. päivä toukokuuta. Aladdinissa on monia komponentteja, jotka tekevät siitä oivallisen nuorten elokuvan. Siitä löytyy ripaus romantiikkaa sekä jännitystä, mutta myös teemoja, joita moni nuori joutuu käymään läpi.

Prinsessan voimaantuminen on eräs elokuvan keskeisistä teemoista. Prinsessaa voidaankin pitää siinä mielessä hyvänä esimerkkinä nuorille tytöille, ettei hän suostu valmiiseen, hänelle suunniteltuun kaavaan, vaan haluaa elää omannäköistään elämää ja uskoo omiin kykyihinsä. Myös Aladdin uskoo prinsessan kykyihin ja on valmis toimimaan tämän rinnalla.

Aladdin sopii myös maahanmuuttajataustaisille nuorille, sillä se käsittelee aiheita, jotka ovat monille heistä tuttuja. Moni saattaa kokea vaikeaksi sovittaa lähtömaansa kulttuurin ja uuden asuinmaansa odotukset toisiinsa, ja elää omannäköisellään tavalla. Elokuvan prinsessa voi toimia tässä esimerkkinä. On tärkeää, että nuoret uskovat itseensä, ja juuri siitä tämä elokuva kertoo.

Elokuva kertoo myös rakkauden merkityksestä. Monissa maissa on vielä edelleenkin tapana, että nuoret avioituvat vanhempiensa tai suvun valitseman puolison kanssa, voimatta itse juurikaan vaikuttaa puolison valintaan. Puolison status ja varallisuus ovat tärkeässä osassa puolisoa valittaessa. Prinsessa nousee vastustamaan tätä perinnettä, sillä hän ei halua naida prinssiä, joka ei tunnu oikealta valinnalta, ja jota hän ei rakasta. Elokuvassa tulee hyvin esiin se, kuinka ihmisen sisin on tärkeämpää kuin ulkokultaisuus, varallisuus tai status ja lopulta myös prinsessan isä myöntää tämän.

Elokuva kertoo myös ystävyyden merkityksestä. Aladdin käyttää yhden toiveistaan taikalampussa asuvan hengen pelastamiseen, sillä hengestä on tullut hänen ystävänsä. Epäitsekkäästi hän haluaa hengelle paremman elämän. Myös henki auttaa Aladdinia, vaikka joutuukin venyttämään ohjesääntöjään ja tulkitsemaan niitä laveasti. Näiden kahden ystävyksen ystävyys on epätavallista, ja juuri siitä syystä yksi elokuvan parhaista aspekteista.

Taru Sormusten Herrasta – saaga

Taru Sormusten Herrasta on yksi rakastetuimmista kirjallisuuden klassikoista. Kirjasarja on innoittanut lukemattomia muita kirjoja ja elokuvia vuosien mittaan. Tarinassa esiintyvä maailma, Keskimaa, tuntuu aivan todelliselta ja taianomaiselta paikalta. Keskimaata asuttavat haltiat, kääpiöt ja hobbitit, samoin kuin ilkeät velhot sekä kamalat örkit.

Kirjailija JRR Tolkien on pystynyt luomaan ainutlaatuisen maailman, johon jokainen pystyy hyppäämään elävästi mukaan. Kirjaa lukiessa sen tapahtumat eivät tunnu lainkaan keksityiltä, vaan lukijasta todella tuntuu että hän lukee aitoa historiaa. Kaikki hahmot ja tapahtumat on kuvattu niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti, ettei voi välttyä ajatukselta, että lukee oikeasti tapahtuneita tapahtumia.

Miten tällainen legendaarinen tarina sitten on pystytty siirtämään valkokankaalle?

Menneiden vuosien aikana on ollut lukuisia yrityksiä tarinan filmatisoimiseksi, mutta niissä ei koskaan päästy suunnitelmaa pidemmälle. Tarina on niin suuri ja mittava, että se on karkoittanut yleensä tekijät jossain vaiheessa suunnittelua. 80-luvulla tarinasta tehtiin jopa puolipiirretty filmatisointi, joka oli tarkoitus jatkaa loppuun, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Valinta oli sinänsä erikoinen, että katsojien kohderyhmää oli vaikea valita. Piirretty vetosi nuorempiin katsojiin, mutta piirrosten alla oleva oikea filmi taas puhui aikuisemman väen puolesta. Lopputulos oli ehkä hieman sekava elokuva, joka kattoi kirjan alusta kuitenkin vain pienen osan. Tarinan pituus tuntui siis mahdottomalta sovitettavaksi elokuvan muotoon.

Sitten toimeen tarttui kuitenkin muuan Peter Jackson. Hän oli jo nuorempana rakastunut tarinaan ja Tolkienin maailmaan. Jackson päätti filmata tarinan ja tehdä sen niin, ettei puolia tapahtumista täytyisi jättää pois. Syntyi suunnitelma kolmesta erillisestä elokuvasta, samaan tapaan kuin kirjakin on jaettu. Osat ovat Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu. Elokuvat saivat samat nimet kirjan osien mukaan.

Elokuvat osoittautuivat varsin onnistuneeksi. Siinä missä Tolkien pystyi kuvaamaan kaiken todella tarkasti, ja jokainen yksityiskohta oli mietitty viimeistä piirtoa myöden, Jackson ei jäänyt yhtään huonommaksi. Elokuvien tunnelma ja visuaalinen ilme olivat jotain mitä ei oltu ennen nähty. Tarina todellakin heräsi eloon valkokankaalla, ja katsojat ympäri maailmaa ihastuivat ikihyviksi tarinaan ja hahmoihin. Nykyisin Taru Sormusten Herrasta -elokuvat löytyvät monista suoratoistopalveluista ja niitä voi katsella vaikka omalta kännykältään. Kunhan on ensin käynyt katsomassa vaikka käytetyt iphonet jostain verkkokaupasta.

Miten kaikki sitten saatiin aikaan?

Helppoa se ei ollut. Kuvauspaikaksi valikoitui Uusi-Seelanti, ohjaaja Peter Jacksonin kotimaa. Hän osasi hienosti yhdistää kirjan tapahtumapaikat kotimaansa paikkoihin, ja hänellä oli heti visio, että kirjassa kuvattuja paikkoja löytyy oikeasti Uudesta-Seelannista. Kuvausryhmä matkusti paikalle ja näyttelijät siinä mukana. Kuvaukset kestivät kaikkiaan pari vuotta, joten tämä oli kova puristus koko tiimiltä.

Elokuvan näyttelijät olivat hieno sekoitus tunnettuja kasvoja, mutta myös lahjakkaita näyttelijöitä, joita ei ehkä oltu nähty kovin monessa Hollywoodin valtavirran elokuvassa. Tunnettuja kasvoja elokuvissa edustivat Sir Ian McKellenin näyttelemä velho Gandalf, sekä ilkeää velhoa Sarumania näyttelevä Christopher Lee. Suurelle yleisölle tuntemattomampia näyttelijöitä olivat pelotonta soturia, Aragornia, näytellyt Viggo Mortensen, sekä haltija Legolasia näytellyt Orlando Bloom.

Nämä elokuvat olivatkin Bloomille varsinainen uran ponnahduslauta, ja hän on näytellyt sen jälkeen monissa suuren luokan elokuvissa. Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa ei nähdä kovin monia naishahmoja, mutta muutama voimakastahtoinen nainen elokuvassa silti on. Heistä mainittavimmat ovat Kate Blanchettin tulkitsema haltija Galadriel, sekä Liv Tylerin esittämä haltija Arwen.

Miksi Tuntemattoman sotilaan tarina on kestänyt useamman filmatisoinnin?

Kerromme tässä artikkelissa, miksi Tuntematon sotilas on saavuttanut suomalaisten sydämissä sellaisen klassikon aseman, ettei tarina tunnu kuluvan edes useiden filmatisointien jälkeen. Miksi Tuntematon sotilas iskee suomalaisten sydämiin? Suomalainen elokuva ennen ja nyt on puhuttanut sivustollamme ennenkin. Tällä kertaa pureudumme Suomalaisen sotilaan suosion ytimiin.

Tuntemattomasta sotilaasta löytyy suomalaisten arkkityypit, joihin on helppo samaistua

Eräs Tuntemattoman sotilaan sisältämä koukku on se, että sekä kirja että kirjan pohjalta tehdyt elokuvat sisältävät suomalaisia arkkityyppejä, joihin suomalaiskatsojan on helppo samaistua. Kaikki kirjan lukeneet tai elokuvan katsoneet muistavat varmasti esimerkiksi alikersantti Antero Rokan, joka on kannakselaisen maanviljelijän arkkityyppi. Rokka tuntuu olevan aina äänessä ja hänen luonteenpiirteissään korostuu pirteys, jonka vastakohtana Rokassa esiintyy piittaamattomuutta armeijan kuria kohtaan. Antero Rokka on erityisen rakastettu ja samaistuttava hahmo, joka ei nöyristele korkeimpienkaan herrojen edessä eikä suostu nuolemaan kenenkään viking-kenkiä.

Myös uudessa Aku Louhiniemen Tuntemattomassa sotilaassa hahmoilla on tärkeä merkitys ja näyttelijöiden roolisuoritukset nousevat erityisen tärkeää asemaan. Moni kriitikko onkin sitä mieltä, että elokuvan näyttelijät ovat onnistuneet luomaan roolihahmoistaan aitoja ihmisiä ja että elokuva vaikuttaa rehelliseltä sekä realistiselta kuvaukselta, vaikkakaan murteiden osalta näyttelijät eivät aina kykene täydelliseen luontevuuteen. Myös osa elokuvan kuuluisista sitaateista tuntuu kenties hieman päälle liimatuilta – jopa kliseiltä – eikä niiden esittäminen aina luonnistu taitaviltakaan näyttelijöiltä täysin luontevasti.

Miten Aki Louhimiehen uusin filmatisointi Tuntemattomasta sotilaasta otettiin vastaan lehdistön parissa?

Lehdistö suhtautui Aku Louhimiehen uusimpaan filmatisointiin Tuntemattomasta sotilaasta vaihtelevasti. Osa oli sitä mieltä, että uuden elokuvan pituus on jo liiankin pitkä. Osa piti Aku Louhimiehen näkemystä positiivisena yllätyksenä ja osa kehui elokuvan rytmitystä taidokkaaksi. Toisaalta kritiikkiä elokuva sai siitä, että paikoitellen näyttelijöiden puheesta ei tahdo saada selvää.

Aku Louhimiehen versioon on tuotu joitakin lisäyksiä edellisiin elokuvaversioihin verrattuina. Osa lehdistön edustajista oli kuitenkin sitä mieltä, että vain osa lisäyksistä tuntui tarinan kannalta oleellisilta. Lisäykset aiheuttivat nyt osaltaan sen, että elokuva kestää kolme tuntia, mikä on osan mielestä liian massiivinen pituus hyvällekään elokuvalle. Elokuva sai kuitenkin positiivista palautetta siitä, että se päivittää edelliset versiot oivasti Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Lisäksi uusin versio sisältää aikaisempia versioita monipuolisemmin erilaisia sävyjä.

Aku Louhimiehen katsotaan pysyneen aika lailla kirjalle uskollisena. Tosin tässä elokuvassa näkyy aikaisempaa enemmän se, että naishahmot on nostettu entistä selvemmin esille. Kokonaisuutta pidettiin vaikuttavana ja roolivalintojen katsottiin osuneen nappiin. Erityisen onnistuneista roolivalinnoista eräs lehdistön edustaja nosti esiin Jussi Vatasen sekä Eero Ahon.

Lehdistössä ymmärretään myös, millaisten haasteiden edessä Aku Louhimies on ollut lähtiessään tekemään suomalaisesta klassikosta jo kolmatta filmatisointiversiota. Tästä syystä voidaankin sanoa, että Louhimies onnistui tässä vaativassa tehtävässä vähintäänkin loistavasti. Hän ei ole lähtenyt toistamaan Edvin Laineen näkemystä elokuvasta, jolla on jo vähintään klassikon asema, vaan hän on sen sijaan uskaltanut luoda elokuvasta oman näköisensä teoksen. Elokuvassa nostetaan esiin juuri oikeat hahmot ja tällä kertaa osa tunnetuista hahmoista jää aikaisempaa vähäisemmälle huomiolle. Tämän katsotaan eheyttävän tarinan dramaturgiaa. Elokuvan näyttelijöiden työskentelyä kehutaan erinomaiseksi.

Toisaalta lehdistön edustajien joukosta kuuluu myös soraääniä, joiden mukaan uusi elokuva ei tuo mukanaan kovinkaan paljon mitään uutta. Toisaalta Mika Orasmaan kuvausta kehutaan useammassakin arvostelussa silmiähiveleväksi.

Tuoteasettelu Oscar-voittaja elokuvissa

 

Muutama vuosikymmen sitten katselimme Renny Harlinin elokuvia tarkkaillen mahdollisia viittauksia Suomeen, bongattiin Suomen lippuja, Suunnon kompassia, Finlandia-vodkaa ja suomalaista musiikkia sekä ruokaa.

Maailmalla viittaukset ohjaajan syntyperään jäivät varmasti suurimmalta osalta katsojista huomaamatta mutta moni suomalainen tunsi pientä ylpeyttä kotimaasta ponnistaneesta kuuluisuudesta. Sen myötä elokuvien maailma on muuttunut rajusti eivätkä näkyvillä olevat tuotteet ole vain ohjaajan tervehdyksiä kotimaahan.

Tuotesijoittelulla maksetaan iso osa yhä kalliimmiksi käyvien elokuvien kuluista, 10 vuotta vanhat erikoistehosteet näyttävät monissa jättielokuvissa nykyisin tökeröiltä, joten kehityksen perässä pysyminen alalla tarkoittaa myös varteenotettavaa budjettia.

Kellot ja tietotekniikka

Elokuvia seuraava on varmasti huomannut kasvava tuotesijoittelun määrän. Joitakin vuosia sitten kohtauksissa esiintyvät kellot ja puhelimet pistivät silmään ja saattoivat myös ärsyttää, mutta nykyisin ne ovat luonnollinen osa elokuvia. On jopa luonnollista että taustalla vilahtelee yritysten logoja, uusimpia älypuhelimia zoomataan huolella ja erilaisten laitteiden merkit erottuvat selvästi.

Tuotesijoittelu on noussut sen verran tärkeään rooliin, että niistä on menty jopa lakitupaan. Eniten tuotesijoittelua käytetään tietotekniikan alalla, sillä uusimmat laitteet kiehtovat katsojia ja ne sopivat hyvin niin toiminnallisiin kuin myös tulevaisuutta käsitteleviin elokuviin.

Kannettavat puhelimet olivat varmasti ensimmäisiä laajempaa huomiota saaneita elokuviin sijoiteltuja tuotteita. Vuosien aikana elokuvissa on nähty monenlaista kuten Tom Hanksin Tuuliajolla leffan Wilson-pallo, Transformersin Chevrolet-autot ja Paluu tulevaisuuteen elokuvassa juotu Pepsicola. Tuotesijoittelun lisääntyminen tarkoittaa sitä että markkinointikeinona sen on oltava toimiva tapa.

Kotisohvalta ostoksille

Mainonnan vaikutus on kiistaton vaikka moni sen haluaakin kieltää. Uusimmassa James Bondissa nähty puhelinmalli tai lastenelokuvasta johdetut lelut saavat usein alkunsa leffan katsomisesta. Nykyisin elokuvia katsotaan erilaisten palvelimien kautta myös kotona joten siirtyminen nettiin ostoksille suoraan sohvalta on helppoa ja Disneyn hahmonuket ja uusin puhelinmalli päätyvät ostoskoriin helposti.

Sivustolta Furniturebox.fi voi tilata vaikka uuden sohvan, jos alla oleva vanha tuntuu kulahtaneelta leffapenkiltä. Elokuvamaailmaan levinnyt liiketoiminta tuottaa katsojille yhä suuremman budjetin elokuvia ja antaa mahdollisuuden tuottaa, jos vain sopimuksista päästään yhteisymmärrykseen.

Monet suuret yritykset etsivätkin jatkuvasti yhteistyökumppaneita elokuvamaailmasta, sillä suosituimmat elokuvat tavoittavat miljoonia ihmisiä eri maissa. Kun ensi kerralla katsot elokuvaa, seuraa monta tuotetta tai yrityksen logoa löydät elokuvasta.

Elokuvasarjat ja menestyselokuvat

 

Elokuvasarjat syntyvät luonnostaan suurien katsojamäärien myötä. Voitollisen ja katsojaennätyksiä rikkoneen pilottifilmin jälkeen on helppo haalia kokoon rahoitus jatko-osia varten. Joskus osat on käsikirjoitettu ja suunniteltu tarkkaan etukäteen, kuten Lord of The Rings, jonka kolme ensimmäistä filmiä käytännössä kuvattiin samalla kertaa. Useimmiten jymymenestystä tai niin sanottua blockbusteria
ei kuitenkaan tiedä etukäteen, vaan tuotantoyhtiöt tekevät vuosittain liudan filmejä, joista muutaman toivotaan lyövän itsensä läpi massoille. Hyvänä esimerkkinä Fast and the Furious lähti liikkeelle ensimmäisen filmin jälkeen sangen hitaasti, mutta on sittemmin päässyt hurjaan vauhtiin ja edennyt jo pian “kahdeksanteen” (https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Fate_of_the_Furious) osaan. Vaikka tämän uumoillaan olevankin sarjan päätös, suosio tuskin jätetään käyttämättä Hollywoodissa, joka ei tunnetusti jätä rahantekomoottoreita kylmilleen.

Tietyt hahmot ovat esiintyneet valkokankailla eri näyttelijöiden tähdittäminä jo vuosikymmeniä, kuten vakoilusankari James Bond, jonka nimeä kantavia toiminnan täyteisiä agenttitrillereitä on tehtailtu jo yli 25 kappaletta ja jotka ovat maailmanlaajuisesti tuottaneet jo yli kuusi miljardia euroa. Muihin rahalla ja katsojamäärillä mitattuihin superbrändeihin lukeutuvat muun muassa Marvel-elokuvat, Harry Potter, Star Wars sekä Hunger Games. Alla on listattu Top 10 elokuvafranchisea maailmassa ja suluissa niiden tuottama rahamäärä euroissa (luvut vuoden 2016 lopusta). Lähde: Statista.

Top 10 menestyneimmät elokuvasarjat:

1. Marvel-universumi (3,96 miljardia)

2. Star Wars (2,99 miljardia)

3. Harry Potter (2,43 miljardia)

4. Batman (2,09 miljardia)

5. James Bond (1,98 miljardia)

6. Peter Jackson’s Lord of the Rings (1,73 miljardia)

7. X-Men (1,70 miljardia)

8. Spider Man (1,48 miljardia)

9. Jurassic Park (1,37 miljardia)

10. Hunger Games (1,36 miljardia)

Muuttuvat markkinat

Suurten nimien, markkinoinnin tai rahan voimaan ei voi luottaa minkään uuden tuotteen myynnissä jos sisältö jättää toivomisen varaa. Elokuvissa kävijöiden kausittaisia mieltymyksiä on myös vaikea ennustaa, vaikka tietyt formaatit kuten teinikomediat ja sarjakuviin perustuvat elokuvat ovat kohtuullisen varmoja satsauksia. Amerikkalaiset elokuvayhtiöt pyrkivät välttämään suuria riskejä, sillä valmistuskustannukset ovat kohonneet merkittävästi viime vuosikymmeninä ja yli sadan miljoonan euron budjetti ei ole enää tavaton. Tunnettu ohjaaja ja paperilla hitiltä näyttävä yhdistelmä ei aina takaa voitollista lopputulosta. Tuorein tämänkaltainen yllätysfloppi on Steven Spielbergin Iso Kiltti Jätti (The BFG), josta on näillä näkymin tulossa yksi maineikkaan ohjaajan tappiollisimmista filmeistä.

Ajat ja katsojatottumukset muuttuvat, joten elokuvantekijöiden pitää myös pystyä sopeutumaan ajankuvan mukaan. Tämä on haistettu Hollywoodin ulkopuolella ja suurstudioiden rinnalle on noussut kilpailijoita yllättäviltä tahoilta. Netflix ja erityisesti Amazon ovat nousseet varteenotettaviksi elokuvantuottajiksi ja pystyvät tekemään sisältöä hyvin vapaalla kädellä ja kohtuullisemmalla budjetilla. Etuna on myös valmis jakelukanava. Ihmiset katsovatkin elokuvia yhä enemmän kotisohvalta käsin.

Lastenelokuvien suosion vaihtelut

 

Lastenelokuvien aikakausi on vielä verrattain lyhyt jos sitä verrataan esimerkiksi kirjallisuuteen. Nykyajan lapset ovat kuitenkin lähes päivittäin tekemisissä audiovisuaalisen median kanssa television, elokuvateattereiden tai tablettien kautta. Audiovisuaalinen kasvatus on myös osa oppimista, joten se kulkee luonnollisena osana mukana lapsen arkipäivässä niin kouluissa kuin myös kodeissa.

Lastenelokuvien merkitys

Aiemmat sukupolvet ovat kasvaneet hyvin erilaisessa ympäristössä ja mediakasvatus onkin monille vanhemmille uusia asia, millaiset elokuvat ja kuinka paljon ruutuaikaa valitaan? Lastenelokuvien laatu on noussut vuosien varrella, elokuvien teemoihin ja sisältöön kiinnitetään huomiota aiempaa enemmin. Parhaimmillaan lastenelokuva on koko perheen yhteinen tapahtuma, josta riittää pohdittavaa vielä elokuvan katsomisen jälkeenkin.

Lastenelokuvan suosio nousussa

Lasten lelut ja -elokuvat on nykyisin helppo tilata internetin kautta. Lasten leluja, kirjallisuutta ja elokuvia ei aiemmin arvostettu kuten vastaavia aikuisten viihdemuotoja. Niitä pidettiin ajan täytteenä sen sijaan että olisi keskitytty laadukkaan viihteen tarjoamiseen myös lapsille. Kiinnostus kirjallisuutta ja elokuvia sekä muita viihdemuotoja kohtaan herää jo lapsena, ja tässä iässä ihminen on myös herkimmillään monenlaisille vaikutuksille. Laadukkaat viihdehetket lapsena toimivat oppimisen ja kasvattamisen tukena.

Viime vuosina on saatu todistaa yhä laadukkaampien koko perheen elokuvien esiinmarssia. Lastenelokuvien musiikkiin, juoneen ja tekniikkaan panostetaan uudella tavalla, useina vuosina ne ovatkin nousseet kilpailemaan elokuvamaailman arvostetuimmista palkinnoista eri festivaaleilla.

Parhaimmat lastenelokuvat ovatkin nykyisin koko perheen elokuvia, sillä niiden korkea taso tarjoaa viihdettä kaikenikäisille ja usein teemat antavat pohdittavaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Elokuvien juonet ovat laajentuneet käsittelemään eri kulttuureita ja sukupuoliroolit ovat päässeet irti vanhoista raameistaan, sankaritytöt ja rauhalliset pojat ovat yhtä merkittäviä kuin vielä vuosikymmeniä aiemmin tutut ritarit ja prinsessat.

Vanhempien vastuu

Elokuvien valinta kuuluu vanhemmille, sillä lapset eivät itse osaa arvioida elokuvien positiivisia ja haitallisia vaikutuksia. Pelottavien kohtausten lisäksi on hyvä pohtia teemaa ja elokuvassa esiin nousevia aiheita. Valkokankaan roolihahmot ja tapahtumat näyttäytyvät lapselle usein erilaisina kuin aikuisille, monenlaiset tilanteet nousevat esiin ehkä ensi kertaa ja ne nostattavat lapsen mieleen monenlaisia kysymyksiä.

Aikuisten olisi tärkeää tietää mitä lapset katsovat ja parhain tulos elokuvanautinnosta saadaan kun se katsotaan yhdessä. Tällöin elokuvan tapahtumista ja juonenkäänteistä voidaan keskustella saman tien. Aikuinen toimii lapsen johdattajana elokuvaan ja sen maailmaan. Audiovisuaalisen vaikutuksen lisääntyessä vanhemmilla on vastuu asettaa lapselle rajat niin elokuvien sopivuuden kuin myös ajan suhteen.

Näyttelijän työ on vaativaa, mutta palkitsevaa

 

Hollywood on kautta aikojen ollut kaikkien vakavasti näyttelemisestä ja elokuvista kiinnostuneiden ykköskohde, mutta vain pieni osa sinne maineen perässä menevistä kykenee nousemaan pinnalle. Kuten millä tahansa äärimmäisen kilpailevalla alalla, menestyminen elokuvabisneksessä vaatii uhrautumista, kunnianhimoa, verkostoitumista ja ennen kaikkea onnea. Sopiva nöyryys ja vahva itsetunto ovat myös välttämättömiä erityisesti uran alussa, sillä aloitteleva näyttelijä viettää suurimman osan ajastaan koe-esiintymisissä ennen kuin ensimmäinen rooli on saatu.

Näyttelijäksi voi valmistua kuten mihin tahansa ammattiin, mutta lähtökohtaisesti se on taito, jota tulee ylläpitää jatkuvalla harjoittelemisella urheilijoiden tai käsityöläisten tapaan. Taidon ohella oikea sijainti on elinehto ammattinäyttelijälle. New Yorkin ja Los Angelesin ulkopuolella, kuten Chicagossa, Miamissa tai Montrealissa on toki mahdollista päästä käsiksi hyviin rooleihin, mutta huippuagentit kuitenkin pitävät majaansa elokuva-alan pääkaupungeissa, joten niihin muutto on useimmille Hollywoodiin tähtääville itsestäänselvyys.

Työ elokuvien parissa on välillä raskasta. Päivät ovat pitkiä ja omat ihmissuhteet voivat olla koetuksella. Näytteleminen on kuitenkin palkitsevaa, sillä työkaverit ovat alalla yleensä intohimosta elokuviin ja näin pitävät toisistaan huolta ja pidempien kuvauksien aikana tiimeistä saattaa parhaimmillaan muodostua ikään kuin pieniä perheitä. Kaikki projektit kuitenkin loppuvat aikanaan ja eroaminen työtovereista voi tuntua haikealta, mutta siihenkin tottuu. Näyttelijän ammatti antaa ennen kaikkea vapauden valita omat työpaikkansa ja osittain työnantajansa, joten se sopiikin parhaiten sellaiselle ihmiselle, jolla on korkea työmoraali ja joka nauttii vaihtelevista haasteista.

Animaatiot ovat nykyään kaikkien viihdettä

 

Animaatioelokuvat ovat suosittuja sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Ne ovat myös elokuvien digitaalisen tuotannon suunnannäyttäjiä ja uusia ammattikuntia on syntynyt jopa yksittäisten filmien johdosta. Työmäärästään huolimatta piirretyt olivat pitkään vain lapsille tarkoitettuja tai ainakin sellaiseksi yleisesti miellettyjä, vaikka aikuisillekin tehtyjä animoituja tarinoita on nähty vuosikymmeniä. Tämä käsitys murtui lopullisesti, kun Pixarin “Toy Story sekä myöhemmin elokuva Nemoa etsimässä löivät katsojaennätyksiä isolla kankaalla ja keräsivät myös pelkästään aikuisyleisöä.

Animaatioelokuvien arvostus onkin noussut huippuunsa sekä usein teknisesti ennennäkemättömän toteutuksen että mukaansatempaavien juonien myötä, jotka ovat osoittaneet, että myös tietokoneella luodussa elokuvassa voi olla syvyyttä ja aitoa tunnetta. Rima on pääsääntöisesti pysynyt korkealla, sillä katsojat odottavat joka vuosi entistä huikeampia visuaalisia elämyksiä ja jos ei nyt aina syvällistä tarinaa, niin vähintään Hollywood-leffan veroista popcorn-viihdettä. Suuri syy animaatioiden suosioon ovat ääninäyttelijät, jotka ovat alkuaikojen tuntemattomuuksista vaihtuneet sekä suurimpiin, että nouseviin valkokankaan tähtiin, jotka pystyvät tekemään äänirooleja lyhyelläkin varoitusajalla. Will Smith, Kevin Spacey, Jim Carrey, Tom Hanks, Chris Rock, edesmennyt Robin Williams ja monet muut legendat ovat olleet useiden elokuvien ääninä ja aktiivisina promoottoreina.

Usein näyttelijöiden fyysistä roolisuoritusta siirretään suoraan itse hahmoihin tähän kehitettyjen taltiointimenetelmien avulla, jotka skannaavat millintarkasti koko vartalon sekä kasvojen liikkeitä. Digitaaliset hahmot ovatkin poikkeuksellisen ilmeikkäitä, sillä animaattoreiden ei enää tarvitse luoda joka maneeria käsin. Ääninäyttely on myös luonnollinen jatkumo monen varsinaisen päätyönsä päättäneelle tai siitä jo hieman sivussa olevalle näyttelijälle. Joskus persoonallinen äänirooli animaatioelokuvassa voi tuoda uutta nostetta uralle. John Lithgow tuli kaikkien tietoisuuteen Dick Solomonina, joka oli maahan tullut avaruusolento Kolmas kivi auringosta -televisiosarjassa vuosituhannen vaihteessa. Nuorempi polvi kuitenkin tuntee Lithgowin parhaiten roolistaan Shrekissä, jossa hän näyttelee ikimuistoisen ilkiömäistä Lord Farquaadia. Tämän jälkeen herra on nähty enenevästi suurella kankaalla sekä kaupallisesti, että kriittisesti menestyneissä elokuvissa; viimeisimpinä Interstellar ja The Accountant.

Elokuvien elinkaari alkaa festivaaleissa

 

Elokuvafestivaalit voi käsittää markkinoinnin lisäksi syvemmällä tasolla monien filmien tärkeimmäksi lähtöstartiksi, josta katsojien ensireaktiot leviävät pian sosiaalisen median kautta maailmalle. Erityisesti aloitteleville elokuvantekijöille festivaalit ovat usein ainoa keino saada filminsä valkokankaalle ennen mahdollista teatterilevitystä. Pienet tapahtumat tuovat ensisijaisesti amatöörien taide-elokuvia esille. Suuret juhlat on pyhitetty enimmäkseen valtavirralle ja sinne pyrkiville pienille studioille.

Maailman suurimpia elokuvafestivaaleja

Cannes

Ranskan Rivieralla Cannesissa vuosittain vietettävä elokuvafestivaali kerää kokoon merkittävimmät elokuvantekijät sekä filmitaivaan suurimmat tähdet. Cannes on yksi tärkeimmistä filmimaailman tapahtumista ensi-iltaelokuvien menestyksen kannalta, sillä monet neuvottelut levityssopimuksista käydään juhlimisen ohessa. Lisäksi tekijät havittelevat parhaalle elokuvalle annettavaa Kultaista Palmua.

Venice

Venetsian elokuvajuhlat ovat alan vanhin ja arvokkain festivaali, jonka pääsarjan korkein palkinto on Kultainen leijona. Toinen sarja, nimeltään Orizzonti, antaa äänen tuntemattomille elokuvantekijöille, taide- ja indie-elokuville sekä esikoistöille. Tapahtuman tunnelma on intiimi, sillä se keskittyy enemmän itse elokuvista nauttimiseen kuin niiden markkinointiin.

Sundance

Todennäköisesti suurin indie-elokuvien festivaali ainakin esitysten määrässä mitattuna on Yhdysvalloissa, Utahin osavaltiossa järjestettävä Sundance. Se on keskittynyt erikoisiin, puhuttaviin ja mielipiteitä jakaviin elokuviin ja kilpailukategorioita löytyy tusinoittain. Tapahtuma on nostanut esiin monia kykyjä, joiden elokuvat ovat sittemmin nousseet valtavaan kulttisuosioon. Tunnetuimpana esimerkkinä tästä on Quentin Tarantino ja vuonna 1992 ensiesityksen saanut Reservoir Dogs.


Dokumenttielokuvat maailmaa muuttamassa

 

Dokumenttielokuvien julkaisumäärä on ollut jatkuvassa kasvussa. Aiheista ei ole tapahtumarikkaassa nykymaailmassa pulaa, mutta myös henkilöt vuosikymmenien takaa kiinnostavat edelleen. Tästä hyvänä todisteena Kurt Cobain: Montage of Heck (2015), joka keräsi niin yleisöltä kuin kriitikoilta pelkkää ylistystä. Vuodesta toiseen otsikoissa olleesta O.J. Simpsonista on myös aivan muutaman viime vuoden sisään tehty sekä dramatisoitu mini TV-sarja, että yli seitsemän tuntia kestävä episodimainen elokuva.

Ihmispotrettien ohessa dokumentit tuovat usein esiin erilaisia vääryyksiä ja antavat uutta valoa tapahtumille ja ilmiöille, jotka muuten jäisivät pimentoon. Inside Job kertoo vuoden 2008 finanssikriisistä ja tuo esiin pörssihait, yritysjohtajat, investointipankkiirit, poliitikot, sekä akateemisen maailman tekijät, joiden yhteisvaikutus johti maailmanlaajuiseen taantumaan. Ummikoille usein vaikeasti tai tylsästi avautuvat korkean tason rahoitus- ja sijoitusinstrumentit on esitelty selkeästi ja kiehtovasti tässä paljon palkintoja ja huippuarvosteluita keränneessä dokumentissa.

Elokuvat voivat myös muuttaa maailmaa konkreettisella tasolla. Blackfish paljastaa suositun amerikkalaisen eläinvesipuiston toiminnan todellisuutta tavalla, joka jätti jälkensä katsojiin. Tämä välillä järkyttäväkin dokumentti kertoo Tilikum-nimisestä valaasta, joka elää vesipuistossa ahtaissa oloissa muiden lajitoveriensa kanssa ja on pakotettu esiintymään usein vaarallisissakin olosuhteissa. Ihmiskohtaloiltakaan ei elokuvassa vältytä. Koskettava tarina antaa kuitenkin toivoa, sillä sen ja muun aktivismin seurauksena monia käytäntöjä muutettiin eläinten olojen parantamiseksi ja miekkavalaiden käytöstä viihteenä lopulta luovuttiin.

silent-film